TAIDETTA KANSALLE!

 

Jukka Kinanen: Kuolema Venetsiassa, 2017

 

Aika kuluu, en ole aikoihin lisännyt tänne mitään. Onko se kiire vai mikä lie mutta näin on asia. Samalla lailla on kuvan tekeminen jäänyt vähän vähemmälle.
Järvenpäätalon galleria Järnätissä osallistuin "Jälkeläiset" elokuvan työryhmän näyttelyyn muutamalla uudella teoksella. "Jälkeläiset" on elokuva Harri Vuoresta ja hänen työstään sekä taiteilijana toimimisen tematiikasta. Olemme siinä Hannen kanssa mukana tuomassa kuvataiteilijan näkemyksiä asiaan. Elokuvan on ohjannut Aino Mättö ja hän on tavoittanut elokuvaansa paljon olennaista taiteilijuudesta ja onnistunut kertomaan sitä ymmärrettävällä tavalla katsojille.
Toki pidin kyllä myös tammikuussa pienimuotoisen näyttelyn Taidelainaamo Taikkassa ja laitoin sielläkin esille muutamia uusia teoksiani mutta nyt aion jälleen ryhtyä määrätietoisemmin tekemään hommia. Itseasiassa olen jo tehnyt muutamia uusia teoksia tulevia näyttelyitä varten.

Taidetta kesää odotellessa

Jukka Kinanen: Sometimes the dreams are better than reality, 2015

Olen viime kuukausina askarrellut Arte Poveran hengessä. Tuo italialainen "köyhien taide" sopii hyvin omaan ilmaisuuni ja taloudelliseen tilanteeseeni. On hauskaa tehdä teoksia kierrätysmateriaalista kun jokapuolella ja jokaisella on tavaraa ihan liikaa. Kierrätysrojusta tehdyt teokset eivät niin kamalasti kuormita tätä maailmaa ja on hauska ajatella, että asia joka joskus on ollut jotain muuta, on toisena päivänä osa taideteosta mikä sekin voi muuttaa muotoaan, sillä olen viime aikoina palannut vanhojen töitteni pariin ja korjaillut niistä niitä, jotka eivät ajan kuluessa olekaan tuntuneet enää niin hyviltä. Maailma on täynnä teoksia jotka unohtuvat ja muuttuvat merkityksettömiksi. On parempi pitää omien töiden määrää jotenkin kurissa ja pyrkiä siihen, että edes muutama niistä olisi jollekin tärkeä, muut saavat mennä.

Galleria D5

Piirustusluokallamme on alkanut jälleen uusi näyttelyvuosi. Olemme asettaneet esille Helsingin Kaapelitehtaalle Drawing Gallery D5:teen kymmenenvuotisjuhlanäyttelyymme kokonaisvaltaisen ripustuksen "Grand Slam". Sen on kuratoinnut taidemaalari Inkeri Makkonen ja Inkeri on itsekin mukana näyttelyssämme yhdessä Jari Järnströmin, Maarit Malin-Pötryn, Maaria Märkälän, Timo Partasen, Reijo Purasen ja Veera Sauraman kanssa. Hanne Lindström ei tällä kertaa osallistunut itse näyttelyyn vaan teki meille ansiokkaat kutsukortit ja julisteen.Piirustusluokan rikkaus on sen erilaiset tekijät ja jokaisen oma kädenjälki ja lähtökohdat tekemiseen.

 Jukka Kinanen: Help, I´m a Rock, puu, liitutaulu, maali, kangas, 2015

Työhön on aina helpompi tarttua kun on jokin päämäärä. Tämä D5 on ollut hyvä sellainen. Ja toinen kannustava tekijä, joka innostaa työskentelemään, on tietysti myönteinen palaute. Imatran Taidemuseon Kuvataidejärjestöjen liiton näyttelystä sitä tuli. Kyllä se kissa kiitoksella voi elää! Kuvainnollinen ilmaisu, sillä enhän oikeasti ole kissa.

Jukka Kinanen: Å, puu, liitutaulu, maali, 2015

Teosten nimeäminen on hankala juttu. Tuokin tuossa on "Å", outo nimi mutta yhtä hyvä kuin mikä muu tahansa ja onhan teoskin aika outo vaikka niinhän suurin osa taideteoksista on.
Nämä tässä olevat työt ovat enemmän materiaalien ja muotojen tutkielmia sekä eräällä tapaa myös viittauksia modernismin historiaan. "Å" voisi yhtä hyvin olla vaikka "Malevitsin uni".
"Help, I´m a Rock" puolestaan tuli mieleeni sitä tehdessäni mainiosta Frank Zappa-biisistä Help, I'm a Rock (Suite in Three Movements) eli aika alitajuinen juttu sekin nimi mutta niin se käy.

Mennyt vuosi/alkanut vuosi 2015

   

 Jukka Kinanen: The silence that...; sekatekniikka, 2014

Parahinta alkanutta vuotta 2015 kaikille niille jotka sattuvat tämän tässä näkemään! Lunta sataa hiljalleen.
Nyt kun vuosi on vaihtunut, voin jälleen huomata, että en ole lisännyt blogiin käytännössä mitään. No, sehän ei tietenkään ole ollut tarkoitus vaikka niin on käynyt.
Jos nyt jotain sanoisi, niin alunperin koko blogia on vaivannut linjattomuus, olen kirjoittanut kaikkea vähän ja sekaisin. Joskus ajattelin, että blogi kuvittaisi minua taiteilijana ja tekstien kautta syventäisi kuvien kerrontaa.
Toisinaan mielessäni oli ajatus siitä, että lisäisin blogiin päivän piirustuksen ja voisihan niinkin tehdä, vaan ehkä
ei tulisi tehtyä.

Jukka Kinanen: I, Me, My, sekatekniikka, 2014

Mennyt vuosi on ollut kuvan tekemisen kannalta kuitenkin ihan kelvollinen, sellainen keskiverto laiskan tekijän vuosi. Työtä on haitannut kaikenlaiset remonttuihommat ja muut arkielämän jutut. Joskus kyllä ihan suorastaan pelkkä velttous ja saamattomuus. Monet muut asiat ovat olleet hauskempia: kalastus (sain paljon kuhia), Pinterest, syöminen yms. Ei se laiskuus ole sinänsä näkynyt työskentelyssä sinänsä. Näyttelyitä on ollut ihan mukavasti:

Piirtämisen rajoilla, Piirustusluokka, Poriginal-galleria, tammikuu 2014

Piirtämisen rajoilla, Piirustusluokka, Kanneltalo, Helsinki, elokuu 2014

Suomen kuvataidejärjestöjen liiton vuosinäyttely, Imatran taidemuseo, joulukuu 2014

Tämän vuoden näyttelyt alkavat tammikuun puolivälissä taas Piirustusluokan yhteisellä esiintymisellä Helsingin Kaapelitehtaan Drawing 5 Galleryssä. Piirustusluokan kanssa on hienoa esiintyä yhdessä, tunnelma on niin välitöntä ja suvaitsevaista, jokainen saa toteuttaa itseään oman ilmaisunsa puitteissa ja sehän kannustaa työskentelemään.

Jukka Kinanen: Education, sekatekniikka, 2014

Uusi lukukausi on alkamassa, opetukset kutsuvat. Siihen sopii hyvin tämä Imatran taidemuseossa esillä oleva työ. Joskus sitä kaipaa vanhoja liitutauluja, liidun kitinä tuntuisi mukavalta vaikka olisi ihan karseaa korville.

Liitutaululle kirjoittava opettaja on mielestäni varsin paljon persoonallisempi kuin nykydigitekniikkaa käyttävä "opetusteknikko". Opettajien pitäsi pistää enemmän itseään likoon ja liitutaulu olisi siihen hyvä väline, sehän alkaa olla jo tosi eksoottinen.

Viimeaikaista taidetyötä

 

 

 

Poriginal-galleria 4.1. - 21.1.2014

 

Kuvan tekeminen on siinä määrin veressä, ettei siitä osaa eikä haluakaan luopua. Kun opetustyössä on jatkuvasti tekemisissä kuvan kanssa, kuvia näkee tavattoman paljon. Niitä näkee näyttelyissä, Pekka Halosen akatemiassa ja niitä näkee Pinterestissä (mikä on loistava työväline ja kuvapankki kaikille kuvista pitäville ihmisille), kuvia nyt vain näkee ja näkeminen innostaa myös tekemiseen.

Viimeaikaisia kuviani on esillä  tällä hetkellä Onnela-ryhmän näyttelyssä Tuusulan taidemuseon Aunelassa ja Piirustusluokka-ryhmän Piirtämisen rajoilla näyttelyssä Porin taidemuseon Poriginal-galleriassa.

Kun palasimme näyttelyhommista Porista, ajoimme Tampereen kautta ja kävimme katsomassa Sara Hildenin taidemuseossa afrikkalaisamerikkalaisen Ellen Gallagherin näyttelyn. Niin kuin kaikki mielenkiintoiset näyttely, niin tämäkin tarjosi kiinnostavaa katseltavaa ja antoi aihetta ajatteluun, se myös innosti itsekin tekemään. Hyvät näyttelyt ovat siemeniä jotka itävät ja muuttuvat kasvaessaan omaksi ilmaisuksi jossa saattaa näkyä enemmän tai vähemmän se alkuperä, mistä tuo siemen on lähtöisin...tulipas sanottua hienosti.

Onhan kaikki taiteellinen ilmaisu jokatapauksessa rakentunut tradition varaan. Yhtälailla historia ja nykyisyys antavat meille vaikutteita jotka sitten parhaimmillaan muuttuvat imitaatioiden sijasta omaksi ilmaisuksi. Täytyy vain toivoa, että omalla kohdalla tavoittaa juuri tuon oman ilmaisun!

 

Kaksi veistosta, 2013

 

 

 

Kaksi joutsenta

 

 

 

Jukka Kinanen: Il esploratore, pronssi, 2007

Jotkut elementit toistuvat tekemisissäni uudellaan toistuvasti. Onko se sitä, että ei ole saanut aikaan vielä mieleistä teosta ja toistaa elementtejä, niin kuin nyt tuota jotsenta, tarkoituksena saada aikaan lopullinen ja ikään kuin täydellinen esitys vai mitä?

 

Jukka Kinanen: Käsky, puu, kirjankansi, akryyli, kynä, 2013

 

 

Toki sama elementti kuvissa voi ilmaista erilaisia asioitakin. Ylemmän kuvan joutsen on ylevän oloinen viittaus Leda-myyttiin ja alempi "Käsky" on taas enemmän henkilökohtaista kuvausta sukumme tarinasta. Ja toisaalta - jokainenhan voi myös itse ladata omia sisältöjä taideteoksiin kun niitä katselee.

 

 

 

 

Way back to Florence

Nyt kun syksy on pitkällä ja päivät sen kuin pimenee, muisti johtaa kaiholla kaipailemaan viime kevään työskentelyjaksoani Firenzessä. Oli valoisaa, värit kauniita ja ruoka hyvää eikä viinikään ollut hapanta. No, ei siinä mitään, on nytkin mukavaa ja syksyn pimeys on omalla tavalla hienoa vuoden aikaa.

 

Työpöytä

 

Syksyllä on muutenkin hyvä keskittyä töiden tekoon. Olen kai sellainen syksyihminen, ettei tuo pimeyskään niin haittaa. Syksy ikään kuin nielaisee ihmisen sisäänsä mutta siitä huolimatta voisi olla syksyisessä Italiassa juuri ruuan ja viininkin takia.

 

 

Ruokapöytä

 

 

Taiteilijatarvikeliike Zecchi Firenzessä lienee yksi Euroopan parhaista ja monipuolisimmista alan myymälöistä. Henkilökunta osaa asiansa ja neuvoo sekä opastaa asiakkaita antaumuksella. Kauppa tuntuu olevan perheyritys tai sen käsityksen sieltä sain. Kaiken tämän asiantuntemuksen lisäksi hinnatkin ovat taiteilijaystävällisiä jos vertaa vaikka omiin myymälöihimme täällä Suomessa.

 

 

Zecchi, Via dello Studio, 19/r