Joulun jälkeen

Vaikka Joulua niin lapsena odotetaan ja tuntuu kuin se ei koskaan tulisi, niin sitten se yht´äkkiä on jo mennyt. Niin on taas kerran nytkin käynyt.

Tuossa kuvassani tonttu marssii vähän niin kuin etsien itseäänkin ja niinhän me ihmisetkin teemme. Uuden vuoden lupaukset ja päätökset voivat auttaa siinä itsensä etsimisessäkin. Hyvää alkavaa vuotta kaikille se tonttu nyt toitottaa!

Cy Twombly In Memoriam

Monet varmasti tuntevat amerikkalaisen kuvataiteilijan Cy Twomblyn tuotantoa mutta on myös paljon niitä kuvataiteen ammattilaisia ja harrastajia joille nimi on ollut vieraampi tai tuntematon. Ehkäpä hänen kuolemaansa (5. heinäkuuta 2011) seurannut hetkellinen julkisuus samoin kuin Tukholman Moderna Museetin näyttely Turner, Monet, Twombly ovat tehneet tuosta taiteilijasta edes hivenen verran tunnetumman Suomessa kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa Twombly olisi ansainnut suuremmankin tunnettavuuden kuin mitä se nyt on ollut. Twomblyn taide vaikutti aikoinaan kotoisista taiteilijoista ainakin informalisteihin. Varsinkin Kimmo Kaivanto on kertonut arvostaneensa suuresti tätä amerikkalaista oman tiensä kulkijaa ja näkyyhän se jossain määrin myös varhaisissa Kaivannon maalauksissa.
Mielestäni Cy Twombly oli yksi eurooppalaisimmista amerikkalaisista taiteilijoista ja siihen on ehkä vaikuttanut paljolti hänen pitkäaikainen asumisensa Euroopassa, tarkemmin sanottuna Italiassa. Hänen antiikin mytologiasta ja historiasta ammentaneet teoksensa ovat osaltaan voinneet ruokkia mielessäni tätä mielikuvaa.
Cy Twombly eli pitkän elämän ja teki sen mukaisen päivätyön tinkimättömänä ja omaleimaisena taiteilijana jääden ehkä harmittavastikin hivenen trendikkäämpien poptaiteilijoiden ja hyvän ystävänsä Robert Rauschenbergin varjoon.
Matkasimme joskus 1970-luvun puolivälin tienoilla Uusarin kanssa interraililla, kuinkas muutenkaan, Pariisiin. Minulle Cy Twomblyn näyttely kaupungin modernin taiteen museossa oli sen verran järisyttävä kokemus, etten ole päässyt siitä yli vieläkään vaikka joskus olen kyennyt sen hetkeksi unohtamaan. Se oli taidetta jota en ymmärtänyt mutta jonka tunsin. Rauha Cy Twomblyn muistolle.

Jason ja Argonautit

Harri Vuori on säveltänyt ja Jukka maalannut. Kuvassa triptyykin III osa

Iason tai Jason, kuinka halutaan kirjoittaa, johti argonautteja, urheita merenkävijöitä Argo-laivalla etsimään kultaista taljaa. Tietenkin matka oli suuri seikkailu ja miehistö toinen toistaan suurempia sankareita. Silti ja juuri sen takia matka ei aina sujunut toivotulla tavalla vaan matkalaiset kohtasivat vaaroja ja vastoinkäymisiä. Kuolema ei säästänyt aina sankareitakaan. Matkaan oli lähdetty ja jotakin etsittiin, kun se löytyi, oliko se kaiken vaivan ja uhrausten arvoista? Kaikella on hintansa.


Harri Vuori & Jukka Kinanen, argonautsit Jäkessä

Se miksi tässä on tätä tarinaa kreikkalaisista, johtuu siitä, että sunnuntaina 6.III.2011 alkavassa Värinää-tapahtumassa esitetään Järvenpää-talon Juhani Aho salissa Harri Vuoren käyrätorvitriolle säveltämä teos "Argonautit". Sävelteokseen liittyy olennaisesti samasta aiheesta tekemäni triptyykki joka saa lopullisen muotonsa teoksen esittämisen aikana toteuttamassani maalausperformanssissa. Koko juttu on siis taiteiden välinen yritys kuvata samaa aihetta musiikin ja kuvataiteen keinoin. Olemme työstäneet teoksiamme keskustellen tekemisistämme ja pohtien sitä, miten olemme tämän vanhan tarun itse kokeneet ja miten olemme sen saaneet siirretyksi havaittavaan muotoon. Oman panoksen teoksiin tuo esitystilanteen aikana soittajien reagointi kuvan tekemiseen. Soitto määräytyy sen mukaan mitä triptyykin osaa kulloinkin työstän. Näin myös muusikon rooli on tässä kokonaisuudessa merkittävä.

"Iason", akryyli, asetoonivedos, 2011



Kuvallisen tulkintani lähtökohtana Argonauteista on ollut oma elämäni ja minä Iasonina. Etsiä kultaista taljaa milloin mistäkin ja luulla löytävänsä sen. Kuitenkin se loittonee ja kaikki alkaa alusta. Seikkailua ja todistelua turhan takia, elämä menee kuitenkin omia menojaan ja sen radat piirtyvät sattuman varaisesti elämän kehälle. 





Taiteilijoita ja taiteilijoiden unelmia sekä uusi piirustus



"Michelangelo´s dream", muste, väri- ja lyijykynä, kirjan kansi, 4. tammikuuta 2011



Tänään oli valoisa päivä. Kun taas on enemmän valoa, jaksaa paremmin keskittyä kuvien tekemiseen.

Olen toki pimeänäkin aikana niitä tehnyt mutta en ole saanut niitä tuoduksi blogiin asti. Itse asiassa minua on työllistänyt yksi suurempi homma josta laitan tänne jotakin kunhan saan kuvan aikaiseksi tai paremminkin sen pois kameran muistikortilta.

Tuo kuva tuossa ylhäällä on jatkoa vanhalle piirustussarjalleni joka kehittyy ajan myötä ja johon löytyy pikku hiljaa uusia teemoja ilman, että niitä etsii. 

"Michelangelos dream" on kuva unelmista ja siitä kuinka joskus unelmat karkaavat ulottumattomiimme. Miksi juuri Michelangelo? Siksi, että hän on hieno taiteilija joka todennäköisesti tiesi mitä halusi ja usein myös tiesi miten sen saavuttaa mutta kaikkea ei hänkään saanut. Joskus myös Michelangelon unelma loittoni saavuttamattomiin.