Kaksi joutsenta

 

 

 

Jukka Kinanen: Il esploratore, pronssi, 2007

Jotkut elementit toistuvat tekemisissäni uudellaan toistuvasti. Onko se sitä, että ei ole saanut aikaan vielä mieleistä teosta ja toistaa elementtejä, niin kuin nyt tuota jotsenta, tarkoituksena saada aikaan lopullinen ja ikään kuin täydellinen esitys vai mitä?

 

Jukka Kinanen: Käsky, puu, kirjankansi, akryyli, kynä, 2013

 

 

Toki sama elementti kuvissa voi ilmaista erilaisia asioitakin. Ylemmän kuvan joutsen on ylevän oloinen viittaus Leda-myyttiin ja alempi "Käsky" on taas enemmän henkilökohtaista kuvausta sukumme tarinasta. Ja toisaalta - jokainenhan voi myös itse ladata omia sisältöjä taideteoksiin kun niitä katselee.

 

 

 

 

Way back to Florence

Nyt kun syksy on pitkällä ja päivät sen kuin pimenee, muisti johtaa kaiholla kaipailemaan viime kevään työskentelyjaksoani Firenzessä. Oli valoisaa, värit kauniita ja ruoka hyvää eikä viinikään ollut hapanta. No, ei siinä mitään, on nytkin mukavaa ja syksyn pimeys on omalla tavalla hienoa vuoden aikaa.

 

Työpöytä

 

Syksyllä on muutenkin hyvä keskittyä töiden tekoon. Olen kai sellainen syksyihminen, ettei tuo pimeyskään niin haittaa. Syksy ikään kuin nielaisee ihmisen sisäänsä mutta siitä huolimatta voisi olla syksyisessä Italiassa juuri ruuan ja viininkin takia.

 

 

Ruokapöytä

 

 

Taiteilijatarvikeliike Zecchi Firenzessä lienee yksi Euroopan parhaista ja monipuolisimmista alan myymälöistä. Henkilökunta osaa asiansa ja neuvoo sekä opastaa asiakkaita antaumuksella. Kauppa tuntuu olevan perheyritys tai sen käsityksen sieltä sain. Kaiken tämän asiantuntemuksen lisäksi hinnatkin ovat taiteilijaystävällisiä jos vertaa vaikka omiin myymälöihimme täällä Suomessa.

 

 

Zecchi, Via dello Studio, 19/r




Venetsian Biennaalia odotelessa

Vuosi 2013 on jälleen se vuosi jolloin Venetsian Biennaali esitellään taiteen ystäville.

Tapahtuman merkitys kuvataiteen kanssa askarteleville on hyvin suuri. Onko Venetsia jonkinlainen taiteen puuhamaa, jossa kaikki on suurempaa kuin tavallisen taiteen ystävän ymmärrys? Joka tapauksessa siellä on mahdollisuus tutustua aikamme taiteeseen paremmin kuin missään muualla yhdessä paikassa ellei oteta huomioon Pinterestiä, jossa voi tutustua vielä laajemmin nykytaiteeseenkin vaikka omalla kotisohvalla.

Ohessa muutamia satunnaisia kuvia edellisestä Biennaalista vuodelta 2011:

 

 

Fransisco Bassim: Gran Interoior, 2011, runsaasti taidehistoriallisia viitteitä ja kommentteja vilisevä maalauskokonaisuus

 

 

 

Christian Boltanski

 

 

 

Song Dong, China
 

 

 Gloria. US Pavilion, Venice Biennale 2011:

 

 

Taidokkaasti puusta veistettyä lentokone-estetiikkaa Yhdysvaltojen paviljongista

 

 

 

Panssarivaunu Yhdysvaltojen näyttelyosaston edessä. Vaunun telaketju toimi avajaisperformancessa juoksumattona amerikkalaiselle olympiaurheilijalle. Osaston toteutuksesta vastasivat Jennifer Allora ja Guillermo Calzadilla.



 

Jussi Juurisen kaivertamisen himo

Kävin kesällä Mäntän kuvataideviikoilla. Ilokseni huomasin, että Jussin teoskokonaisuus oli melkeinpä näyttelyn paras. Se oli installaatio joka kumpusi taiteilijan omasta persoonasta ja kertoi hienolla tavalla tarpeesta tehdä taidetta.

Yksityiskohta installaation puupiirroslaatoista joiden kautta teokseen tulee henkilökohtainen kuvataiteen vanhasta traditiosta kumpuava elementti joka liittää sen taiteen jatkumoon nykytaiteen keinoilla toteutetun

teoksen osana.   

Vihreää politiikkaa järvenpääläisille

Kunnallisvaalit lähestyvät. Suostuin ja ryhdyin Järvenpään Vihreiden ehdokkaaksi. Ajattelin, että voisin olla omalta osaltani edistämässä kaupunkilaisten hyvinvointia. 

Järvenpää on hyvä paikka elää mutta siitä pitää tulla vielä parempi. Kaupunkikuva vaatii kohentamista, ympäristö ei ole kaikin osin kehuttava. En välttämättä tunne ylpeyttä järvenpääläisyydestäni juuri tuon kaupunkirakentamisen sekavuuden takia.

Hyvä asuinympäristö lisää viihtyvyyttä. Viihtyvyys ehkäisee syrjäytymistä. Syrjäytyminen vie ihmisarvon. Se vie verorahojamme ja lisää turvattomuutta. Panostamalla etukäteen kaikkiin niihin pikku osasiin joilla syrjäymisen ehkäisyyn voidaan vaikuttaa, säästetään loppujen lopuksi rahaa ja ennenkaikkea ihmisarvoa.

Joulun jälkeen

Vaikka Joulua niin lapsena odotetaan ja tuntuu kuin se ei koskaan tulisi, niin sitten se yht´äkkiä on jo mennyt. Niin on taas kerran nytkin käynyt.

Tuossa kuvassani tonttu marssii vähän niin kuin etsien itseäänkin ja niinhän me ihmisetkin teemme. Uuden vuoden lupaukset ja päätökset voivat auttaa siinä itsensä etsimisessäkin. Hyvää alkavaa vuotta kaikille se tonttu nyt toitottaa!

Cy Twombly In Memoriam

Monet varmasti tuntevat amerikkalaisen kuvataiteilijan Cy Twomblyn tuotantoa mutta on myös paljon niitä kuvataiteen ammattilaisia ja harrastajia joille nimi on ollut vieraampi tai tuntematon. Ehkäpä hänen kuolemaansa (5. heinäkuuta 2011) seurannut hetkellinen julkisuus samoin kuin Tukholman Moderna Museetin näyttely Turner, Monet, Twombly ovat tehneet tuosta taiteilijasta edes hivenen verran tunnetumman Suomessa kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa Twombly olisi ansainnut suuremmankin tunnettavuuden kuin mitä se nyt on ollut. Twomblyn taide vaikutti aikoinaan kotoisista taiteilijoista ainakin informalisteihin. Varsinkin Kimmo Kaivanto on kertonut arvostaneensa suuresti tätä amerikkalaista oman tiensä kulkijaa ja näkyyhän se jossain määrin myös varhaisissa Kaivannon maalauksissa.
Mielestäni Cy Twombly oli yksi eurooppalaisimmista amerikkalaisista taiteilijoista ja siihen on ehkä vaikuttanut paljolti hänen pitkäaikainen asumisensa Euroopassa, tarkemmin sanottuna Italiassa. Hänen antiikin mytologiasta ja historiasta ammentaneet teoksensa ovat osaltaan voinneet ruokkia mielessäni tätä mielikuvaa.
Cy Twombly eli pitkän elämän ja teki sen mukaisen päivätyön tinkimättömänä ja omaleimaisena taiteilijana jääden ehkä harmittavastikin hivenen trendikkäämpien poptaiteilijoiden ja hyvän ystävänsä Robert Rauschenbergin varjoon.
Matkasimme joskus 1970-luvun puolivälin tienoilla Uusarin kanssa interraililla, kuinkas muutenkaan, Pariisiin. Minulle Cy Twomblyn näyttely kaupungin modernin taiteen museossa oli sen verran järisyttävä kokemus, etten ole päässyt siitä yli vieläkään vaikka joskus olen kyennyt sen hetkeksi unohtamaan. Se oli taidetta jota en ymmärtänyt mutta jonka tunsin. Rauha Cy Twomblyn muistolle.