Syyspäivä metsässä on alakuloisen kaunista. Ennen lumen tuloa se on haikeaa luopumista jo menneestä kesästä. Talvi tulee ja lumi peittää kaiken alleen. Värit vähenevät melkein mustavalkoisiksi ja päivät ovat lyhyitä. Mennyt kesä unohtuu taas talven lumiin ja uusi kevät tuntuu kaukaiselta. Muistan paremmin talven kesällä kuin päinvastoin. Se on hassu juttu, yhtä muistamista ja unohtamista koko elämä.
No niin, sait mut pohtimaan koko aamun, että muistanko paremmin kesän talvella vai toisinpäin... Tulin siihen tulokseen, että olen ympäri vuoden aivan yhtä ymmälläni näiden vuodenaikojen kanssa; Talvipakkasella en voi mitenkään ymmärtää, että muutama kuukausi aikaisemmin pystyi kävelemään ulkona paljain jaloin, ja kesähelteellä en edes usko pakkasia olleen olemassakaan - tai en halua uskoa ;)
VastaaPoistaHienoja sävyjä on nyt luonnossa - mutta odottelen kyllä taas niitä lukemattomia vihreän sävyjä, kun uudet lehdet puhkeavat!!!
Syksy on ihanaa aikaa. Kaikki siirtyvät lepoo ja ihan luvan kanssa. Ei tarvitse yrittää olla energinen, voi vain vajota mietteisiin ja tuijottaa tulta takassa tai kynttilässä.
VastaaPoistaSaa lähteä ulos pimeään ja tuijotella tähtitaivasta ja miettiä onko jokaista kuollutta läheistä kohti syttynyt yksi tähti vai onko tähdet kurkistusreikiä tuonpuoleisesta ja sieltä kurkkii kaikki rakkaat ja katsovat että me pärjätään täällä.
Samanlaista ajatusta ei synny valoisassa kesäyössä.
Kyllä syksy on ihanaa aikaa!