maanantai 11. lokakuuta 2010
Sienestystä epätoivon vimmalla
Kaverit ovat kertoneet huikeista sienisaaliistaan ja kehoittaneet ottamaan pyykkikorit metsään mukaan mutta itse en ollut edes nähnyt suppilovahveron vahveroa. Se alkoi muodostua jo kunniakysymykseksi varsinkin kun meidän työyhteisössämme on monia intohimoisia sienestäjiä. Lauantaina menimme Dinan kanssa metsään suurin toivein ja varman päälle. Etsimme parhaat vanhat sienipaikkamme mutta kahdessa ensimmäisessä ei ollut mitään. Kolmas tarjosi sentään saalista mutta ei siellä pyykkikoria olisi tarvinnut sillä hedelmäpussiinkin mahtuu aika paljon.
Toisaalta kävi kuitenkin onnellisesti sillä kalansaalis sentään ravitsi meitä. Hauki on parasta silloin kun se on niin pieni, että sen juuri ja juuri kehtaa ottaa. Näin sanoi muistini mukaan Antti Vahtera vaan saattoipa olla joku muukin kokki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No eipä se näkynyt Kaskipurokaan juuri enemmän löytäneen...
VastaaPoistaMeidän metsässä oli kyllä sieniä niin hurjasti, että ei jaksanut enää kaikkea ottaa. : )) Mutta se oli kaks kolme viikkoa sitten...
VastaaPoistaVai että vakio joka tekee taidetta ;-)
VastaaPoistaMäkään en o löytäny melkein ollenkaan sieniä tänäsyksynä, harmistus!
VastaaPoistakiva blogi muuten Jukka!
t. Marianne